perjantai 29. helmikuuta 2008

Kuumeinen loma.

Tässähän tää hiihtoloma on mennyt sairastellessa. Kuumetta pahimmillaan 39, mutta nyt ei onneksi enää mitään. Vituttaa vaan kun olin suunnitellut että urheilisin paljon täl viikolla, pitkästä aikaa. Noh, sitä varmaan ehtii myöhemminkin. Olin hieman liian iloinen tänään, kun kävin puntarilla, en nimittäin ollutkaan lihonut vaikka siltä todellakin on tuntunut. Nyt kauhee tsemppi päällä, että onnistuisin syömään fiksusti ja pysyisin hoikkana. Kyllä mulle on aika moni vihjannut viime aikoina, että oon aika hoikka, mutta itse en sitä oikein tajua.. Näen vain valtavan mahani ja hyllyvät reidet, roikkuvan takapuolen ja pullottavat posket. Laiha? Hah. Vähemmän mahaa ja hieman enemmän rintoja, kiitos.

sunnuntai 17. helmikuuta 2008

Ajatuksia flunssan keskeltä.

Musta on tuntunut ennenkin tältä ja siksi oon nyt varovainen. Sanonpa kuitenkin: mulle saattaa olla tapahtumassa jotain hyvää! Siis sisäisesti. On jotenkin tasaisempi olo ja haluan pitää huolta itsestäni, en vahingoittaa. Oon ollut nyt pari päivää kipeänä ja melkeinpä vain yksikseni ja oon miettinyt, että jos haluan jotain saavuttaa tässä elämässä niin mun on aloitettava itsestäni. Mulla ON oikeus nauttia asioista, omasta kehostani, sen jokaisesta osasta. Niistä jutuista joista tulee hyvä olo. Mä SAAN syödä, mun ei tarvi olla nälissäni eikä ahmia eikä todellakaan oksentaa. Mä saan levätä kun siltä tuntuu, mä saan olla yksin jos haluan, saan hymyillä itselleni. Oon oikeasti aika kaunis, ihana ihminen. Haluan antaa itseni elämälle, en kuolemalle.

Nyt tuntuu tältä, ja mä nautin siitä.

keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Laihis.

Joo nyt on pitkästä aikaa taas luottavainen fiilis ja voisin jopa vähän tässä laihtuakin. Siis todellakin vain vähän! Mut oon menossa sunnuntaina laivalle ja siel ois kiva olla hyvässä kunnossa. Tänään oon kerrankin syönyt tosi nätisti eikä ihme kyllä ole vieläkään mitään kamalia himoja.. Aamulla voisin astua vaa'alle kun en ole hetkeen tsekannut. Aivan varmasti muutama kilo kertynyt, oon ollut niin sekaisin. Ahminut, oksentanut, halunnut vain lakata olemasta.

Ihana huomata että sieltä suosta voi aina nousta, edes hetkeksi! Tää kouluviikko ollut kyllä aika hirvittävä, onneksi pian jo lopuillaan.. Huomenna ainakin kivaa tekemistä tiedossa, samoin perjantaina. Et vittuun bulimia! ;)

Mä en tajua miten mä uhrasinkaan niin monta tuntia moiseen! Nyt on niin hyvä olo, kun oon vain ollut rauhassa. Vielä paremmalta tuntuis jos oisin liikkunut tänään, mutta tyytyväinen oon silti. On väsyttänyt koko viikon tosi paljon (mistähän vaan johtuu..), että ehkä parempikin vain lepäillä. Jotain kivaa iltapalaa voisin kohta laittaa. Sitten kun tulee nälkä. :)

Mietin jo et alkaisinko pitää taas ruokapäivistä, mutta saattais mennä liian neuroottiseksi.. Joten koitetaan pitää bulimia kurissa muilla keinoilla. Toivon, ettei enää ikinä tarvitsis oksentaa. Siitä toiveesta on hyvä lähteä.

maanantai 4. helmikuuta 2008

Mitä välii?

Hienosti oon laskeutunut taas tähän häiriön keskipisteeseen.. Miehen kanssa meni poikki. Tai siis eihän meil ikinä mitään ehtinyt syntyäkään. Silti vituttaa. Oon niin ruma! Ja tyhmä, kun kuvittelin että vois tulla jotai vakavaa meidän välille, vaikka se ei edes ikinä suoraan sanonut tykkäävänsä musta niin paljon. Mä vaan oletin. Mutta antoipahan se itsekin olettaa vaikka mitä! Miehet..

Söin juuri laskiaispullan ja toivon, että saisin silti viettää rauhallisen illan. Eilen bulimoin ja muutenkin viime viikko meni aika heikosti. Mua ällöttää, kun oon yhtäkkiä taas sama kuriton paska. Kohta varmaan lihavakin kuin mikä.. :( Ja pahinta on, etten edes aina jaksaisi välittää! Toisinaan on niin vitun sama mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään.. Yksin joudun kuitenkin aina olemaan.

En jaksaisi kouluakaan. Haluisin vaan levätä itseni kuntoon. Mut pakko pysyy tässä yhteiskunnassa kiinni edes jotenkin.. Koitan ajatella, et valmistun sentään jo jouluna ja ehkä siihen asti jaksan opiskella. Mitä sen jälkeen, ei kyl tietoa. Kunhan nyt jotenkin järjissään pysyis.. ja lihomatta kovin.

Vituttaa nyt niin rankasti ja olokin fyysisesti vähän kumma. Mittasin kuumeen mut eihän mulla sellasta ikinä. Muuten vaan epämääräinen olo. Hyi. Yäk. Oksettaa tämä oleminen. Pääsis vaan pois.