Tosi hienoa..

Pääsiäinen meni töissä, mikä sinänsä ihan hyvä. Siellä ei ainakaan voi häröillä. :D Oot ainakin 8 tuntia päivästä turvassa.. Tosiaan, onnistuin olemaan kaksi viikkoa oksentamatta! Toissapäivänä ahmin vähän, mutta en tuntenut pakottavaa tarvetta oksentaa.. Joten en oksunnut. Eilen sitten.. ahmin ihan tajuttomasti, kaapit olivat ennestäänkin suht tyhjät ja nyt ne vasta tyhjyyttä huutavatkin.. Kyllä häirikkö aina jotain ahmimisruokaa kehittelee sairaalla antaumuksellaan. :/ Tietenkin sit oksensin, ei ollut muuta vaihtoehtoa tuon session päätteeksi. Käperryin peiton alle ja palelin tajuttomasti. En jaksanut katsoa enää telkkaa edes, makasin vain lamaantuneena paikallani. Kamalaa kun heräsin aamuyöllä hetkeksi ja tajusin mitä olin mennyt tekemään.. Ja aamulla olisin mieluusti jäänyt sängyn pohjalle passivoitumaan.

Sain äsken tiskattua ja nyt pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa _terveellistä_ murkinaa. Rahat aika vähissä, mikä vähän vaikeuttaa ruokashoppailua. Sitä kun ostaisi niin mielellään paljon kaikkea terveellistä ja turvallista kaapit täyteen, mut nyt ei kyllä pysty. Ollaan myös kaverin kanssa menossa jumppaan tänään, mikä ihan loistava juttu tähän väliin. :) Vaikka tuhosin yhden 300 g irttaripussin tos iltapäivällä, niin koitan taas nousta tästä ahdingosta kohti terveyttä ja hyvää oloa. NYT onnistun.

Haluun kevään!

Niin. Talvi saisi jo väistyä ja vähän äkkiä! En jaksa koko ajan palella ja väistellä lumisadetta. Kevät on jotenkin jännää aikaa, tuntuu että voi tapahtua mitä vain! Edessä mahdollisuuksien kesä.. Näin ajattelen tänä vuonna, ja oikeastaan joka vuosi. Haluan uskoa, että kevään tullen olokin edelleen paranee ja kesän kynnyksellä olen jo vahvoilla. :) Koitan keskittyä nyt huolehtimaan itsestäni entistä paremmin, jos vaikka löytäisin sen kadonneen elämänilon vielä jostain.. Kaikkea kivaa on ainakin tiedossa ja niiden pitäisi piristää.

Tavallaan on ollut ihan hyvä fiilis tässä viime päivinä. Oon jaksanut kuntoilla ja nähdä ystäviä, opiskelukin sujunut kohtalaisesti. Aika tasainen olo kaiken kaikkiaan eikä häröilyä! Mieletön väsy vaan koko ajan ja välillä sellanen välinpitämätön fiilis monen asian suhteen.. Et sinänsä vois paremminkin mennä, paljon paremmin. En mä tiedä mistä saisin voimia tähän arkeen, jotain mielekkyyttä joka veisi mua kivuttomasti eteenpäin? Kaikki tuntuu toisinaan niin hemmetin raskaalta.. Paikasta toiseen liikkuminen, arkijuttujen tekeminen. Mitä jos mikään ei ikinä muutu! Vaikka pääsisinkin eroon syömishäiriöstä, niin kuinka jaksan näitä päiviä jotka toistavat toisiaan? Kuinka kauan jaksan olla yksin ja odottaa onnea, jota ei ehkä ikinä tulekaan?

Huoh. Kevät ja kesä, tulkaa jo! Tarviin apua.

Paranen?

Hirveen kiva viikko ollut jotenkin, uskallan taas jo toivoa parempia aikoja muutenkin. Oon liikkunut aika kivasti lähes päivittäin, syönyt kunnolla ja välillä herkutellutkin. Eilen ostin suklaalevyn, mutta en syönyt kaikkea kerralla vaan sain syödä sitä viel tänäänkin! Joillekin itsestäänselvää, mut ei mulle.

Viikko on mulle jo aika pitkä aika olla häröilemättä. Jos sen viikon jaksaa niin aika hyvässä tilanteessa ollaan jo. Se alku kun yleensä on se pahin, kierteen katkaisu. Kun alkuun pääsee, niin olo paranee huomattavasti ja nytkin on kivan levollinen, tasapainoinen fiilis. Huomenna menen töihin, mikä sinänsä ihan hyvä juttu.. Sunnuntai usein vähän ahdistava päivä olla yksin kotona. Nyt on edes jotain tekemistä ja saa todellakin muuta ajateltavaa päivällä.

Kävin muuten tossa yks päivä uimassa ja oli aivan ihanaa! Ens viikolla taas.. :)

Kesäkuntoon.

Join taas viikonloppuna ja tein tyhmyyksiä. Ja bulimoin, jee. Tollanen elämä ei pidemmän päälle mitään ihanaa ole ja oonkin (taas) päättänyt muuttaa suuntaa! Eilen olin piiiitkästä aikaa jumpassa ja tuntui tosi hyvältä. Nyt lihakset onkin hieman kipeet.. Sit söin terveellisesti ja samaa linjaa aion jatkaa tänäänki ja tästä eteenpäin! :) Haluan kesäkuntoon ja haluan mun elämän takaisin. Häröily saa nyt jäädä, samoin laihduttaminen. Ei mun tarvitse painaa 40 kiloa, se tappaa elämän. Mä alan nyt liikkua säännöllisesti joten saan luvan syödä hyvin. Haluan jaksaa tehdä asioita ja odottaa innolla kesää, jota tänään kaverin kanssa hehkutettiin kunnolla. En malta odottaa sitä lämpöä ja vapauden tunnetta! Viime kesä meni vähän liian työpainotteiseksi, nyt ajattelin enemmän lomaillakin. Paljon enemmän. Nauttia kerrankin täysillä! :P

Dokaus saa nyt jäädä joksikin aikaa. Kohtuus on ollut jo pidempään hukassa ja morkkis on mulle vanha tuttu.. Jos haluan saada elämän takaisin, en voi jatkaa samaan malliin hajoamatta lopulta. Viina vain masentaa ja passivoi mua, yäk.

Tästä se lähtee, kesäkuntoon 2008! :P Kerron sit miten mun Suuri Muutos etenee, hui.

Ei näin.

Ei mennytkään eilinen ihan nappiin. Söin, söin, söin. Niitä määriä en siedä ajatellakaan. Miten tää aloittaminen (tai lopettaminen) on aina näin pirun vaikeaa? Kuka tulis ja nostais mut kuiville..

Nyt mulla on edessä uusi päivä ja uudet, häilyvät mahdollisuudet. Jälleen tilaisuus harhauttaa sairautta, saada etäisyyttä siihen, kulkea kohti terveyttä. Nyt sen teen, nyt onnistun. Olen vahva, pääsen irti, uskallan päästää irti. En tarvitse sitä enää.

Tänään mä haluan mennä tyytyväisenä nukkumaan.

Startti.

Nyt se alkaa! Uusi elämä, heh. Oon tänään morkkistellut eilistä juomista ja mussuttanut laivasuklaita. Eihän tää näin voi mennä, mun on pakko ryhdistäytyä, kiinteytyä, piristyä, kaunistua. Huomenna se alkaa! Alan pitää taas ruokapäiväkirjaa ja aloitan taas kuntoilun, tosin aika rauhallisesti kun flunssaa vielä. Kesällä tää tyttö on niin timmissä kunnossa että! ;)

Voisin lopettaa karkinsyönnin ainakin joksikin aikaa, kun se on mulle vähän ongelmallista aina. Samoin alkoholia aion vähentää reilulla kädellä, kamalasti siihenkin menee rahaa, hui.. Keskityn nyt pitämään itsestäni hyvää huolta, syömään hyvin ja nauttimaan kropastani. Ainakin aion yrittää!