Ihme juttu!

Jokseenkin elossa ollaan ja aivan ihmeellinen asia tapahtunut tässä syksyn myötä: oon selättänyt bulimian! Mulla ei oo enää tarvetta ahmia ja oksentaa ja olo on ihanan tasainen. Uskallan syödä herkkuja ja pysyn nykyisin kohtuuden rajoissa. En voisi kuvitellakaan ahmivani sellaisia määriä kuin joskus.. En mä tiedä mistä tää muutos johtuu. Kai mulla on ollut niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa eli koulu pitänyt kiireisenä. Oon syönyt välillä aika huolettomasti, mutta paino on silti pysynyt kurissa! Lisäksi oon pyrkinyt liikkumaan enemmän, joten minulla on myös oikeus syödä kunnolla. Työharjoittelussa en pärjäisi aliravittuna, oon meinaan jo pyörtynyt kahdesti ja voin kuvitella millaista olisi jos laihduttelisin ja kävisin töissä samalla. Sit oon ilokseni tajunnut, että mä pidän tästä uudesta olemuksestani. Olen nyt urheilullisemman ja vahvemman näköinen. Toivon vaan sydämestäni että tämä loistava kehitys jatkuu ja voin joskus kokea olevani täysin parantunut.

Syöminen siis kunnossa, mut muuten elämä vähän rempallaan. Koulun suhteen ahdistaa tosi moni asia ja en uskalla vielä innostua valmistumisesta. Uskon vasta kun saan todistuksen käteeni. Töitä oon hakenut, mut en jaksa niistä stressata liioin vielä. Eiköhän niitä aina jostain saa. Tuntuu aika uskomattomalta jos ja kun valmistun jouluksi.. En ole enää opiskelija, saan unohtaa koulun, "saan" mennä töihin, saan rahaa, isomman asunnon, koiran ym. Kun vain jaksaisin tsempata nämä viimeiset viikot!

Oon nukkunut viime aikoina aika huonosti. Oon heräillyt miltei aina yöllä ja aamuisin ollut tosi väsynyt. Tylsää, sillä pitkän aikaa nukuin tosi hyvin. Päiväunilla saattaa olla osuutta asiaan, niitä kai kannattaisi välttää. Mut joskus oon vain niin tosi väsynyt, että on pakko mennä lepäämään ja kohta olenkin tahtomattani unten mailla. Sitten kun joskus heräilen, olo on ihan sekava eikä jaksaisi millään nousta ylös tekemään jotain järkevää. Eikä illal tietenkään nukuta tarpeeksi.

Huoh, tää viikko on jotain niin kamalaa. Toivon että olisi jo perjantai ja K tulisi. Ja ihanaa, lauantaina juhlitaan mun ja S:n 49-vuotissynttäreitä! ;)

Takapakkia.

Oon ollut aika maassa nyt viime päivät. Mikään ei huvita, itkettää vaan ja elämä tuntuu niin toivottomalta. Synkimpinä hetkinä oon miettinyt itseni tappamista, mutta pakko pysyä täällä. Kai mä kuitenkin joskus oon vielä ok? Päivät on nykyään niin samanlaisia.. Käyn koulussa ahdistumassa, nukun, oon koneella, joskus urheilen, katon tv:tä, nukahdan. Oon muutaman kerran bulimoinut, mikä on johtanut aivan törkeään itseinhoon. En halua sitä enää! Kuinkahan monta kertaa oon päättänyt lopettaa oksentamisen.. Alan tajuta, ettei sitä niin vain lopeteta. Teen sitä nykyään suht harvoin, mutta mahdollisuus sortua on aina olemassa. Liikaa riskitekijöitä ja se on menoa.. Silloin ei paljoa jarrutella, se vain täytyy tehdä. (MIKSI IHMEESSÄ?)

Aloitin lääkityksen taas, sen verran kurjasti menee. Toivottavasti se toisi helpotusta tähän kuristavaan syksyyn. Yritän myös jaksaa liikkua paljon, se vähentää tyhmiä mielihaluja ja pahaa oloa. Okei, ois kiva myös vähäsen laihtua. Ihan tosi vähän.

Tosi tympeetä.

Tää elämä ei nyt kamalasti maistu miltään. Oon niin yksin, bulimia tuli takaisin (lähti kyllä, mutta pelottaa että uusinta tulossa..), koulu ei kiinnosta yhtään, en oo ollenkaan varma onko tää oikea ala edes, ihmissuhteet ahdistaa, väsyttää liikaa ja aina, rahat on totaalisen loppu ynnä muuta hauskaa. EI TÄÄ NYT VAIN SUJU. :(

Aivan tajuton ikävä Sitä. Koko ajan toivon että se laittais viestiä, itse en kykene. Mä niin haluaisin nyt olla sen lähellä, enkä näin puuduttavan yksin miettimässä kaikkea vahingollista ja masentavaa. Oon varmasti lihonutkin. Pakko syödä huonosti(=liikaa hiilareita), kun ei ole yksinkertaisesti rahaa parempaan. Mulla on mielessäni jo listaa, mitä kaikkea ostan/teen sitten kun mulla vielä joskus on ylimäärästäkin rahaa. Ehkä voisin oppia jatkossa olemaan säästäväisempi. Pakkohan mun on. En halua tällaiseen tilanteeseen ihan heti.

Huomenna taas uusi viikko ja täytyisi jaksaa vaikka sattuu.

Pienemmäksi?

Mulla menee ihan hyvin ulkoisesti, mutta välillä tuntuu että olen sekoamassa. Liittyen erääseen henkilöön, josta välitän enemmän kuin pitäisi. Nyt mun täytyy oikeasti pysyä lujana, purkaa energiani kaikkeen muuhun, suojella itseäni. Tiedän varsin hyvin, ettei tää mies halua musta mitään muuta kuin seksiä. Oletan ilman muuta näin, ei kukaan ihastu muhun tosissaan. Mä sen sijaan ihastun niin tosi helposti, sitten petyn, murenen..

Huoh, se miehistä tällä kertaa. Oon aika ylpeä, kun oon ehkä laihtunut vähäsen tässä viime aikoina. Oon vähennellyt hiilareiden syömistä, vaikka ajattelin joskus etten siihen muka pystyisi. Tänään kyllä aikamoinen morkkis ollut, koska söin koulussa sämpylää.. Miten turhaa. :/ Noh, onneksi huomenna on uusi päivä, parempia valintoja.. Mä en tosiaan varma ole tosta laihtumisesta, en meinaan uskalla millään käydä puntarilla. Kuitenkin oon luullut ihan väärin eikä paino ole hievahtanutkaan. Mua vähän mietityttää tää jälleen palannut laihtumisvimma. Ei mun kuitenkaan saisi laihtua kuin pari kiloa korkeintaan, en halua näyttää (kai?) samalta kuin joskus ennen.. Ehkä en puhu lainkaan laihduttamisesta, ihan vaan ruokavalion korjaamisesta. Siinä riittääkin hommaa. :) Mä yritän edes!

Nukun ja syön ja nukun ja syön.

Tylsää elämää, mutta kun on tää armoton kierre päällä. Nukuttaa vain hemmetisti, aina paitsi tietysti yöllä. Pyörin vain levottomana ja aamulla peilistä tuijottaa vanhat ja väsyneet kasvot. Mä olisin lähtenyt tänään lenkille, ihan oikeasti, mutta sitten syvennyin lukemaan Potteria ja pian uni kutsui tavalliseen tapaansa niiin vetovoimaisesti. Huomenna uusi yritys. Tää kroppa kaipaa nyt kipeästi urheilua.

Syönyt oon vähän liikaa ja hassusti. Maha ei tykkää. Nyt koitan olla sille armollisempi. Positiivista on, etten ole oksentanut taas hetkeen eli en myöskään ole ahtanut itseeni tolkuttomia määriä ruokaa. Suunta on siis ok, vähän hiomista vain ja ehkä mä olen pian itseni herra. Pitkästä aikaa..

Mua vaivaa hieman eräs ihminen. Kun ajattelen sitä ehkä vähän liikaa.. Aivan liikaa.. Kai oon vain niin yksinäinen koko ajan. Salaa toivon, että tää hlö ottais yhteyttä.

Ei se muutu.

Heh, juuri kun pääsin kirjoittamasta kuinka hyvin on mennyt.. Mua uuvuttaa niin paljon, sillä oon taas tehnyt pahojani ja oon välillä niin kamalan näköinen, että tekisi mieli vain kääntää selkäni kaikelle, elämälle. Miten mä voin ikinä parantua, jos mä putoan aina takaisin tähän kuiluun? Mua harmittaa kun ois kesäloma, mut mä vain väsyn ja olen onneton.

Please please let me get what I want, this time..

Loma on.

Eilen oli eka lomapäivä. Aloitin sen nukkumalla hiton pitkään, syömällä, siivoamalla ja menemällä jumppaan. Illalla katselin leffan ja käperryin nukkumaan. Tänään heräsin aikaisemmin, sillä on tehtävä päättötyötä. Kyllä, lomallakin. Kämpässäni on kovin kuuma, täytyisi ehkä hankkia tuuletin.

Aivan ihanaa ja hassuakin nyt kun ei tarvi enää ajatella töitä. Mulla on nyt tätä omaa aikaa, jonka kyllä mieluiten jakaisin jonkun kanssa. Hmmm. Tai sitten tyydyn vain haaveiluun, kuten tähänkin asti. Ja täytän päivät urheilemalla ja leffoilla. Oon aika yllättynyt miten hyvin oon syönyt viime aikoina. Toki välillä mennyt pullaa ja muuta höttöä, mutta en ole ahminut enkä oksentanut kohta kolmeen viikkoon! :) Painokin on aika jees, tästä ei oikein alaspäin viitsi yrittää, etten ala oireilla. Mutta toisaalta, en kyllä halua sen tästä nousevankaan. Että mieluummin sitten alas. Ihan vähän vaikka?

En tunne minua.

Kolme yövuoroa takana ja nyt saan nauttia vapaapäivistä. Sataa kovasti ja lokki näykkii kadulla pulunraatoa. Itse söin lautasellisen puuroa ja valmistaudun shoppailureissuun. Väsyttää liikaa, jälleen kerran, mut enköhän tästä piristy. Irrallinen olo, en haluaisi olla näin erilläni kaikista muista. Toisaalta en tiedä osaisinko olla yhteydessä kehenkään, kunnolla. Pelkäänpä, että mun täytyy viimein yrittää opetella tuntemaan itseni. Pysähtyä, kuunnella, olla aivan rauhassa itseni kanssa. En saa säntäillä ympäriinsä, takertua liikaa fyysisiin toimintoihin enkä varsinkaan lohduttautua ruualla. En vaan enää voi. Mä en voi enää kiertää tätä samaa kehää kuukaudesta toiseen.

Tän täytyy muuttua, koska en enää tunne minua.

Samaan pisteeseen.

Repsu taas. Karkkia, jugurttia, hapankorppua, juustoa. Jeij! Hieno homma. Taputtakaa kaikki mua päälaelle ja hymyilkää leveästi. Oon ylittänyt itseni jälleen kerran. HUH. Koska vitussa tää loppuu? Ei oikeesti varmaan ikinä. Mä haluisin nyt toisen syliin ja turvaan itseltäni. Mut oon yksin ja vetäydyn, välttelen muita ja tuhoudun. Mieluiten mä nukun. Nytkin tahtoisin, mut pelkään etten pystykään. Makaan vain lamaantuneena ja luovuttaneena. Kunpa osaisin edes itkeä. Se oikeesti helpottaa. Ja soittaisin sulle, mut enpä uskalla. Oon niin rajoittunut, mulla on niin vähän vaikka voisi olla paljon.

Onneksi huominen on täynnä ohjelmaa. Kivaa sellaista. Ehkä jaksan.

Pidän itselleni seuraa.

Heh, suunnitelmissa oli mennä jumppaan eilen illalla. En sitten jaksanut millään. Söin ja menin nukkumaan ja nukuin 12 TUNTIA putkeen! Olin tosiaankin vähäsen väsynyt. Nyt aamulla kävin sit juoksemassa ja vähän lihaskuntoa päälle. Kohta pirteänä töihin.. Olo on ihan ok, syöminen sujuu älyttömän ihmeen hyvin! Viikonloppuna sain nauttia auringosta ihanien ystävien seurassa ja sitten yöllä vähän muustakin erään henkilön kanssa. Hauska tyyppi, mut mua pelottaa et koska se alkaa kunnol kysellä kaikkee henk.kohtasta. En ihmettele jos pian alkaakin, ollaanhan me oltu jo jonkin aikaa tässä ihme suhteessa. Huhh, miksi täytyy aina palata menneeseen, mä olin ihan eri ihminen silloin. En haluais muistella sitä. Sitä ettei oikein ollut MITÄÄN.

Mulla on ulkonäkökompleksi. En tiedä pitäiskö mun meikata paljon ja pukeutua naisellisesti vai sitten olla ihan luonnonlapsena mihin oon tottunut. Tietty sit aina laittaudun jos ulos meen illalla tms. Hiukset on kans ainainen tuskailun aihe. Joko ne on järkyttävän hyvin (tosi harvoin) tai sit niitä saa jatkuvasti kohentaa ja kirota. Sit kun nää suostuis ees kasvamaan vähän nopeampaa. Haluan pitkät hiukset, jollaisia mulla ei oo hetkeen ollutkaan. Heh, niitä odotellessa.

Näin pinnallinen olen tänään. :P

Väsytys.

Käväisin porukoilla ja ei hyvin mennyt - jäin yksin kotiin ja ahmin kuin hullu. Olin hirveän pettynyt itseeni ja ikävää kun muutkin saivat osansa mun pahasta olosta.. En mä näistä osaa meinaan puhua, oikein kellekään. Noh, nyt oon takas omillani ja ehkä hieman paremmassa turvassa, toivoisin näin. Oon kohta lähdössä juoksemaan kaverin kanssa ja huomenna palailen töihin. Ihanan kesäistä, mutta oisinpa vähän pirteämpi et jaksaisin ehkä tehdäkin jotain.. Ostin vitamiineja et jospa auttais.

Tein tänään soijarouhe-makaronilaatikkoa ja ihan hyvää tuli. :) Kävin muutenkin kaupassa ostamassa kaikkea hyvää ja ravitsevaa. Koitan nyt tosissani tsempata syömisen suhteen. Ois kiva ihan vähäsen laihtua, että kehtaa bikineissäkin täs vielä olla. Rakastan mekkoja ja hameita ja muita kesähepeneitä, joita aion kyllä sinnikkäästi tänä kesänä pitää! Sit festareille pitäis miettiä joku jännä lookki. Varmaan mekkoon ainakin kallistun. :)

Pitkästä aikaa vähän syömisiä:

Aamupala (n. klo 8.30-10):
kp teetä
kaurapuuroa maitoon + hunajasilmä
hapankorppu + margariinia + 2 palaa juustoa
Piltti

Lounas (klo 13):
makaronilaatikkoa + ketsuppia
tomaatti
ruisleipä + tuorejuustoa

Välipala (klo 15):
kp teetä
Alpro Soya -jugurtti

Välipala (klo 18):
hapankorppu + tuorejuustoa

Iltapala (klo 19):
makaronilaatikkoa + ketsuppia

Iltapala II (klo 21):
Soya-jugurtti, jossa auringonkukansiemeniä

Hupsista.

Paino oli tosiaankin noussut yllättävän paljon. Mitämäteenmitämäteen?! Ei se nyt ihan tolkuton kai ollut, mutta täytyy nyt tosissaan ryhdistäytyä. Ajattelin vähentää tuntuvasti leivän syöntiä kun maha ei oikein tykkää siitä, etenkään ruisleivästä joka tietty olis paras vaihtoehto. Hedelmiä pitäis syödä enemmän ja tänä kesänä aion tehdä monta ihanaa salaattia! :P Jäätelöä saa syödä silloin tällöin, mut karkkia ei oikein. Menee siitäkin vaan elimistö sekaisin. Kunnon ruokaa yritän kokkailla aina kun jaksan. Tänään tullut eka tili mahdollistaa nyt onneksi senkin.

Hain eilen vegesushia ja nams!


Olin juoksemassa toissapäivänä ja oli aivan ihanaa! Se on hieno tunne kun huomaa jaksavansa enemmän kuin oli ajatellut. Huomenna varmaan taas lenkkarit alle. Pitäis kyllä kehitellä joku juomalaukkusysteemi etenki pitkiä lenkkejä (joita aion paljon tehdä!) varten.

Eilen join vähäsen tyttöjen kans ja kun tulin kotiin niin repsahdin sitten ahmimaan. Hieno homma.. Ei nyt ihan överiksi mennyt, mut vituttaa tietenkin. Kun ei jaksais enää näitä ylläreitä. Voiskin vaan lopettaa juomisen kun se näköjään altistaa bulimialle, mut en vaan pysty enkä halua. :D Vähentää silti aion, reilusti. Kaipasin eilen yhtä tyyppiä ja yhä edelleen.. Pakko nähdä pian. Jos ei heti niin kohta. Ikävä!!

Kuivilla.

Toista viikkoa kuivilla, mutta läskittää ihan kamalasti välillä. Varsinkin eilen kun sorruin syömään vähän karkkia, niin olo oli lievästi sanottuna paksu. Tänään aion mennä juoksemaan ja skipata vallan kaikki turhat herkut. Välillä täytyy tehdä näin.. Aika hyvin mulla silti on nyt mennyt, mut jostain syystä nää hyvät kaudet ovat aina stopanneet johonkin. Nyt ei saa käydä niin!!

Ajoittain on kovin yksinäinen olo. Oon haaveillut koirasta ja aionkin sen hankkia sitten kun elämä on vähän vakaampaa ja on isompi kämppä. Jotenkin musta tuntuu, että koira tekis mulle tosi hyvää ja ois vähän muutakin ajateltavaa kuin oma yksityinen kaaos.

Oon menossa terkalle tänään ja voi olla, että siellä punnitaan mut. En ole hetkeen käynyt vaa'alla ja vähäsen hirvittää mikä lukema sieltä ponnahtaa. Koitan olla pyörtymättä. En ole edes sh-asioissa tuonne menossa, joten täytyy vain skarpata.

Nätin näköinen ilma tänään, onneksi vietän vielä vapaita! Tänä kesänä haluan ELÄÄ, enkä kituuttaa ja nakertaa porkkanoita lounaaksi ja syödä karkkia salaa ahmien.

Sekasin.

Tää tyttö on ollut viime aikoina aika pihalla ja sekaisin, mut onneks nyt töiden alettua elämä on taas tasaantunut. Syömiset menneet aika kivasti täl viikolla ja koitan olla AJATTELEMATTA liikaa, se taitaa olla mun yks vika.. Ok, mun elämä ei oo mitään kovin ihmeellistä, mutta kai täytyy vaan yrittää siitä huolimatta jaksaa päivästä toiseen. Kesäkuntoon koitan päästä juoksentelemalla. En mä tiedä, ehkä mä vielä paranen auringon voimalla. Kohta lähden taas töihin ja olen reipas.

Ahistaa.

Torstaina mua ahdisti yks juttu tosi paljon. Niinpä mä ahmin, aloin tehdä sitä melkein tiedostamatta (hui), sitten yhtäkkiä tajusin etten voikaan oksentaa yhden jutun takia. Aika seinään loppui se ahmiminen, mut silti jatkoin hetken päästä syömistä ja olin lopulta ihan pallo. Ahdisti niin paljon (hyvä hoitaa ahdistusta ahmimalla kun se vaan pahenee), että lähdin sitten juoksemaan. Ei ollut kovin nautinnollista juosta vatsa täynnä ja kipeänä, mutta vähän ehkä olo helpottui.

Mun pelastus oli sitten seuraava päivä, jolloin kaikki meni ihan hienosti. :) Kävin täl kertaa normaalisti lenkillä ja oli aivan ihanaa. Illalla sitten baariin ja pikaruokalan kautta kotiin. Vähän harmittaa kun tänään luultavasti sama edessä. Mut en mä juonut niin paljoa kuin yleensä et muistan jopa kaiken hyvin. Juominen vaan.. rentouttaa ja oon kai jollain asteella siihen koukussa. Paitsi yöllä iski sellanen vitutus ja halu kuolla että en haluais ihan heti samanlaista oloa. Oon kyllä täs koko ajan vähentelemässä tota alkon käyttöä, kun välillä ollut ihan hallitsematonta se. Eikä näillä rahoilla muuten ryypätäkään. Eikä ahmita.

Vois vaan elämä olla hetken aikaa edes helppoa ja kivaa.. Sitä mä arvostaisin nyt.

Syöpön elämää.

Asuin tos porukoilla reilun kuukauden. Alku meni ihan mukavasti, liikuin paljon ja söin sopivasti. Loppua kohden ote vähän heikkeni ja tuli sitten vedettyä kaksin käsin kaikkea hyvää. Sairastuinkin siinä kivasti eli liikuntakin jäi hetkeksi. Nyt tulin taas omaan yksityisyyteeni ja aloitin sen hienosti ahmimalla ja oksentamalla. Tänään ollut paljon parempi päivä onneksi, vaikka tossa hetki sitten tuli hetkellinen ahmimishimo, jonka ihme kyllä maltoin odottaa pois. Wau! :)

Mulla on nyt tavoitteena kiinteytyä kunnolla, että kehtaa kesällä näyttäytyä jopa bikineissä. Tällä hetkellä en sitä kauhean mielelläni tekisi.. Siispä liikunnasta pitää tulla taas tapa. Haluan taas siihen fiilikseen, että en vaan osaa olla liikkumatta. Menen lenkille vaikka hammasta purren! Oon ajatellut, etten jaksa nyt tuijottaa kiloja, vaan keskityn ainoastaan peilikuvaan. Pysyvä elämäntapamuutos olisi nyt kova sana. ;) Jos yrittäisin onnistua tällä kertaa.. Pitää aika hyvä tsemppi olla päällä, mutta haluan uskoa että jonain onnellisena päivänä huomaan, ettei syöminen ole ollenkaan hankala juttu.

Tän päivän saldo:

8
kp sokeritonta mehua

10.30
ls piimää
pieni salaattilautanen, tilkka oliiviöljyä
2 perunaa, 8 falafel-pyörykkää, kermaviilikastiketta
vaalea leipä, margariinia

16
myslipatukka

18.30
2 ruisleipää, oivariinia, kurkkua, 17%juustoa

19
myslipatukka

20.30
2 ruisleipää, oivariinia

Tosi hienoa..

Pääsiäinen meni töissä, mikä sinänsä ihan hyvä. Siellä ei ainakaan voi häröillä. :D Oot ainakin 8 tuntia päivästä turvassa.. Tosiaan, onnistuin olemaan kaksi viikkoa oksentamatta! Toissapäivänä ahmin vähän, mutta en tuntenut pakottavaa tarvetta oksentaa.. Joten en oksunnut. Eilen sitten.. ahmin ihan tajuttomasti, kaapit olivat ennestäänkin suht tyhjät ja nyt ne vasta tyhjyyttä huutavatkin.. Kyllä häirikkö aina jotain ahmimisruokaa kehittelee sairaalla antaumuksellaan. :/ Tietenkin sit oksensin, ei ollut muuta vaihtoehtoa tuon session päätteeksi. Käperryin peiton alle ja palelin tajuttomasti. En jaksanut katsoa enää telkkaa edes, makasin vain lamaantuneena paikallani. Kamalaa kun heräsin aamuyöllä hetkeksi ja tajusin mitä olin mennyt tekemään.. Ja aamulla olisin mieluusti jäänyt sängyn pohjalle passivoitumaan.

Sain äsken tiskattua ja nyt pitäisi käydä ruokakaupassa ostamassa _terveellistä_ murkinaa. Rahat aika vähissä, mikä vähän vaikeuttaa ruokashoppailua. Sitä kun ostaisi niin mielellään paljon kaikkea terveellistä ja turvallista kaapit täyteen, mut nyt ei kyllä pysty. Ollaan myös kaverin kanssa menossa jumppaan tänään, mikä ihan loistava juttu tähän väliin. :) Vaikka tuhosin yhden 300 g irttaripussin tos iltapäivällä, niin koitan taas nousta tästä ahdingosta kohti terveyttä ja hyvää oloa. NYT onnistun.

Haluun kevään!

Niin. Talvi saisi jo väistyä ja vähän äkkiä! En jaksa koko ajan palella ja väistellä lumisadetta. Kevät on jotenkin jännää aikaa, tuntuu että voi tapahtua mitä vain! Edessä mahdollisuuksien kesä.. Näin ajattelen tänä vuonna, ja oikeastaan joka vuosi. Haluan uskoa, että kevään tullen olokin edelleen paranee ja kesän kynnyksellä olen jo vahvoilla. :) Koitan keskittyä nyt huolehtimaan itsestäni entistä paremmin, jos vaikka löytäisin sen kadonneen elämänilon vielä jostain.. Kaikkea kivaa on ainakin tiedossa ja niiden pitäisi piristää.

Tavallaan on ollut ihan hyvä fiilis tässä viime päivinä. Oon jaksanut kuntoilla ja nähdä ystäviä, opiskelukin sujunut kohtalaisesti. Aika tasainen olo kaiken kaikkiaan eikä häröilyä! Mieletön väsy vaan koko ajan ja välillä sellanen välinpitämätön fiilis monen asian suhteen.. Et sinänsä vois paremminkin mennä, paljon paremmin. En mä tiedä mistä saisin voimia tähän arkeen, jotain mielekkyyttä joka veisi mua kivuttomasti eteenpäin? Kaikki tuntuu toisinaan niin hemmetin raskaalta.. Paikasta toiseen liikkuminen, arkijuttujen tekeminen. Mitä jos mikään ei ikinä muutu! Vaikka pääsisinkin eroon syömishäiriöstä, niin kuinka jaksan näitä päiviä jotka toistavat toisiaan? Kuinka kauan jaksan olla yksin ja odottaa onnea, jota ei ehkä ikinä tulekaan?

Huoh. Kevät ja kesä, tulkaa jo! Tarviin apua.

Paranen?

Hirveen kiva viikko ollut jotenkin, uskallan taas jo toivoa parempia aikoja muutenkin. Oon liikkunut aika kivasti lähes päivittäin, syönyt kunnolla ja välillä herkutellutkin. Eilen ostin suklaalevyn, mutta en syönyt kaikkea kerralla vaan sain syödä sitä viel tänäänkin! Joillekin itsestäänselvää, mut ei mulle.

Viikko on mulle jo aika pitkä aika olla häröilemättä. Jos sen viikon jaksaa niin aika hyvässä tilanteessa ollaan jo. Se alku kun yleensä on se pahin, kierteen katkaisu. Kun alkuun pääsee, niin olo paranee huomattavasti ja nytkin on kivan levollinen, tasapainoinen fiilis. Huomenna menen töihin, mikä sinänsä ihan hyvä juttu.. Sunnuntai usein vähän ahdistava päivä olla yksin kotona. Nyt on edes jotain tekemistä ja saa todellakin muuta ajateltavaa päivällä.

Kävin muuten tossa yks päivä uimassa ja oli aivan ihanaa! Ens viikolla taas.. :)

Kesäkuntoon.

Join taas viikonloppuna ja tein tyhmyyksiä. Ja bulimoin, jee. Tollanen elämä ei pidemmän päälle mitään ihanaa ole ja oonkin (taas) päättänyt muuttaa suuntaa! Eilen olin piiiitkästä aikaa jumpassa ja tuntui tosi hyvältä. Nyt lihakset onkin hieman kipeet.. Sit söin terveellisesti ja samaa linjaa aion jatkaa tänäänki ja tästä eteenpäin! :) Haluan kesäkuntoon ja haluan mun elämän takaisin. Häröily saa nyt jäädä, samoin laihduttaminen. Ei mun tarvitse painaa 40 kiloa, se tappaa elämän. Mä alan nyt liikkua säännöllisesti joten saan luvan syödä hyvin. Haluan jaksaa tehdä asioita ja odottaa innolla kesää, jota tänään kaverin kanssa hehkutettiin kunnolla. En malta odottaa sitä lämpöä ja vapauden tunnetta! Viime kesä meni vähän liian työpainotteiseksi, nyt ajattelin enemmän lomaillakin. Paljon enemmän. Nauttia kerrankin täysillä! :P

Dokaus saa nyt jäädä joksikin aikaa. Kohtuus on ollut jo pidempään hukassa ja morkkis on mulle vanha tuttu.. Jos haluan saada elämän takaisin, en voi jatkaa samaan malliin hajoamatta lopulta. Viina vain masentaa ja passivoi mua, yäk.

Tästä se lähtee, kesäkuntoon 2008! :P Kerron sit miten mun Suuri Muutos etenee, hui.

Ei näin.

Ei mennytkään eilinen ihan nappiin. Söin, söin, söin. Niitä määriä en siedä ajatellakaan. Miten tää aloittaminen (tai lopettaminen) on aina näin pirun vaikeaa? Kuka tulis ja nostais mut kuiville..

Nyt mulla on edessä uusi päivä ja uudet, häilyvät mahdollisuudet. Jälleen tilaisuus harhauttaa sairautta, saada etäisyyttä siihen, kulkea kohti terveyttä. Nyt sen teen, nyt onnistun. Olen vahva, pääsen irti, uskallan päästää irti. En tarvitse sitä enää.

Tänään mä haluan mennä tyytyväisenä nukkumaan.

Startti.

Nyt se alkaa! Uusi elämä, heh. Oon tänään morkkistellut eilistä juomista ja mussuttanut laivasuklaita. Eihän tää näin voi mennä, mun on pakko ryhdistäytyä, kiinteytyä, piristyä, kaunistua. Huomenna se alkaa! Alan pitää taas ruokapäiväkirjaa ja aloitan taas kuntoilun, tosin aika rauhallisesti kun flunssaa vielä. Kesällä tää tyttö on niin timmissä kunnossa että! ;)

Voisin lopettaa karkinsyönnin ainakin joksikin aikaa, kun se on mulle vähän ongelmallista aina. Samoin alkoholia aion vähentää reilulla kädellä, kamalasti siihenkin menee rahaa, hui.. Keskityn nyt pitämään itsestäni hyvää huolta, syömään hyvin ja nauttimaan kropastani. Ainakin aion yrittää!

Kuumeinen loma.

Tässähän tää hiihtoloma on mennyt sairastellessa. Kuumetta pahimmillaan 39, mutta nyt ei onneksi enää mitään. Vituttaa vaan kun olin suunnitellut että urheilisin paljon täl viikolla, pitkästä aikaa. Noh, sitä varmaan ehtii myöhemminkin. Olin hieman liian iloinen tänään, kun kävin puntarilla, en nimittäin ollutkaan lihonut vaikka siltä todellakin on tuntunut. Nyt kauhee tsemppi päällä, että onnistuisin syömään fiksusti ja pysyisin hoikkana. Kyllä mulle on aika moni vihjannut viime aikoina, että oon aika hoikka, mutta itse en sitä oikein tajua.. Näen vain valtavan mahani ja hyllyvät reidet, roikkuvan takapuolen ja pullottavat posket. Laiha? Hah. Vähemmän mahaa ja hieman enemmän rintoja, kiitos.

Ajatuksia flunssan keskeltä.

Musta on tuntunut ennenkin tältä ja siksi oon nyt varovainen. Sanonpa kuitenkin: mulle saattaa olla tapahtumassa jotain hyvää! Siis sisäisesti. On jotenkin tasaisempi olo ja haluan pitää huolta itsestäni, en vahingoittaa. Oon ollut nyt pari päivää kipeänä ja melkeinpä vain yksikseni ja oon miettinyt, että jos haluan jotain saavuttaa tässä elämässä niin mun on aloitettava itsestäni. Mulla ON oikeus nauttia asioista, omasta kehostani, sen jokaisesta osasta. Niistä jutuista joista tulee hyvä olo. Mä SAAN syödä, mun ei tarvi olla nälissäni eikä ahmia eikä todellakaan oksentaa. Mä saan levätä kun siltä tuntuu, mä saan olla yksin jos haluan, saan hymyillä itselleni. Oon oikeasti aika kaunis, ihana ihminen. Haluan antaa itseni elämälle, en kuolemalle.

Nyt tuntuu tältä, ja mä nautin siitä.

Laihis.

Joo nyt on pitkästä aikaa taas luottavainen fiilis ja voisin jopa vähän tässä laihtuakin. Siis todellakin vain vähän! Mut oon menossa sunnuntaina laivalle ja siel ois kiva olla hyvässä kunnossa. Tänään oon kerrankin syönyt tosi nätisti eikä ihme kyllä ole vieläkään mitään kamalia himoja.. Aamulla voisin astua vaa'alle kun en ole hetkeen tsekannut. Aivan varmasti muutama kilo kertynyt, oon ollut niin sekaisin. Ahminut, oksentanut, halunnut vain lakata olemasta.

Ihana huomata että sieltä suosta voi aina nousta, edes hetkeksi! Tää kouluviikko ollut kyllä aika hirvittävä, onneksi pian jo lopuillaan.. Huomenna ainakin kivaa tekemistä tiedossa, samoin perjantaina. Et vittuun bulimia! ;)

Mä en tajua miten mä uhrasinkaan niin monta tuntia moiseen! Nyt on niin hyvä olo, kun oon vain ollut rauhassa. Vielä paremmalta tuntuis jos oisin liikkunut tänään, mutta tyytyväinen oon silti. On väsyttänyt koko viikon tosi paljon (mistähän vaan johtuu..), että ehkä parempikin vain lepäillä. Jotain kivaa iltapalaa voisin kohta laittaa. Sitten kun tulee nälkä. :)

Mietin jo et alkaisinko pitää taas ruokapäivistä, mutta saattais mennä liian neuroottiseksi.. Joten koitetaan pitää bulimia kurissa muilla keinoilla. Toivon, ettei enää ikinä tarvitsis oksentaa. Siitä toiveesta on hyvä lähteä.

Mitä välii?

Hienosti oon laskeutunut taas tähän häiriön keskipisteeseen.. Miehen kanssa meni poikki. Tai siis eihän meil ikinä mitään ehtinyt syntyäkään. Silti vituttaa. Oon niin ruma! Ja tyhmä, kun kuvittelin että vois tulla jotai vakavaa meidän välille, vaikka se ei edes ikinä suoraan sanonut tykkäävänsä musta niin paljon. Mä vaan oletin. Mutta antoipahan se itsekin olettaa vaikka mitä! Miehet..

Söin juuri laskiaispullan ja toivon, että saisin silti viettää rauhallisen illan. Eilen bulimoin ja muutenkin viime viikko meni aika heikosti. Mua ällöttää, kun oon yhtäkkiä taas sama kuriton paska. Kohta varmaan lihavakin kuin mikä.. :( Ja pahinta on, etten edes aina jaksaisi välittää! Toisinaan on niin vitun sama mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään.. Yksin joudun kuitenkin aina olemaan.

En jaksaisi kouluakaan. Haluisin vaan levätä itseni kuntoon. Mut pakko pysyy tässä yhteiskunnassa kiinni edes jotenkin.. Koitan ajatella, et valmistun sentään jo jouluna ja ehkä siihen asti jaksan opiskella. Mitä sen jälkeen, ei kyl tietoa. Kunhan nyt jotenkin järjissään pysyis.. ja lihomatta kovin.

Vituttaa nyt niin rankasti ja olokin fyysisesti vähän kumma. Mittasin kuumeen mut eihän mulla sellasta ikinä. Muuten vaan epämääräinen olo. Hyi. Yäk. Oksettaa tämä oleminen. Pääsis vaan pois.

Ajatuksia.

Oon ihan ok. Ahdistaa vain, ja vituttaa, ja inhottaa tämä naama ja kroppa. Pelottaa, et koska tuun siihen pisteeseen etten jaksa välittää ja sit ahdan vaan ruokaa sisääni, kaikkea mistä salaa "haaveilen". Oon ahminut tän vuoden puolella vaan kerran (!), mikä on ihan sairaan upea saavutus mulle. Pitänyt kiirettä tuon yhden miehen kanssa. ;) Pelkään vain et menetän sen koska tahansa. Hei haloo, kuka nyt mua jaksaa kattella paria viikkoa kauempaa? En oo ikinä seurustellut ja saas nähä tuleeko asiaan koskaan ees muutosta. Kaikki vaan tuntuu niin vitun vaikeelta tälläkin hetkellä. En pysty olemaan rauhassa ja antaa asioiden mennä omia ratojaan. Koko ajan sellanen epämukava ahdistus päällä. Sit ihan päivittäin ajattelen synkästi, että tää mun elämä on menossa just yhteen suuntaan, vaikka kuinka yritän uskoa ja toivoa ja rakastaa. Lohdutonta.

Tää mies on aivan ihana. Mä haluan uskoa että se välittää. Oon ihan solmussa ja pinteessä ja kierteellä tän asian suhteen. Sit mua huolestuttaa, kun ajattelen ihan liikaa et miten "ihanaa" ois ostaa kasoittain ahmimisruokaa ja sit antaa mennä vaan. Voi hyvää päivää, on mullakin haaveet.. Sairasta tää.. elämä.

Hyvä olo.

En mä tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta kirjoitanpa muutaman sanan kuitenkin. :)

Mulla menee hyvin! Pelottaa sanoa se, koska onni voi kääntyä milloin tahansa. Koettu on liian monta kertaa.. Mut tällä hetkellä, tänä vuonna oon pitänyt oikein hyvää huolta itsestäni, urheillut ja syönyt terveellisesti, tavannut ystäviä ja jaksanut tehdä muutakin kuin istua koneella. Lisäksi elämääni on ehkä tulossa uusi ihminen.. ;)

Ehkä tämä lomailu tekee mulle tosi hyvää. En todellakaan odota koulun alkua innosta puhkuen. Pelkään että siitä se stressiputki taas alkaa. Mut nyt keskityn tähän hetkeen ja koitan herätä tähän päivään hörppäämällä toisen kupin teetä.

Parempaa uutta vuotta kaikille ja voimia taistelussa!