Ajatuksia.

Oon ihan ok. Ahdistaa vain, ja vituttaa, ja inhottaa tämä naama ja kroppa. Pelottaa, et koska tuun siihen pisteeseen etten jaksa välittää ja sit ahdan vaan ruokaa sisääni, kaikkea mistä salaa "haaveilen". Oon ahminut tän vuoden puolella vaan kerran (!), mikä on ihan sairaan upea saavutus mulle. Pitänyt kiirettä tuon yhden miehen kanssa. ;) Pelkään vain et menetän sen koska tahansa. Hei haloo, kuka nyt mua jaksaa kattella paria viikkoa kauempaa? En oo ikinä seurustellut ja saas nähä tuleeko asiaan koskaan ees muutosta. Kaikki vaan tuntuu niin vitun vaikeelta tälläkin hetkellä. En pysty olemaan rauhassa ja antaa asioiden mennä omia ratojaan. Koko ajan sellanen epämukava ahdistus päällä. Sit ihan päivittäin ajattelen synkästi, että tää mun elämä on menossa just yhteen suuntaan, vaikka kuinka yritän uskoa ja toivoa ja rakastaa. Lohdutonta.

Tää mies on aivan ihana. Mä haluan uskoa että se välittää. Oon ihan solmussa ja pinteessä ja kierteellä tän asian suhteen. Sit mua huolestuttaa, kun ajattelen ihan liikaa et miten "ihanaa" ois ostaa kasoittain ahmimisruokaa ja sit antaa mennä vaan. Voi hyvää päivää, on mullakin haaveet.. Sairasta tää.. elämä.

Hyvä olo.

En mä tiedä lukeeko tätä kukaan, mutta kirjoitanpa muutaman sanan kuitenkin. :)

Mulla menee hyvin! Pelottaa sanoa se, koska onni voi kääntyä milloin tahansa. Koettu on liian monta kertaa.. Mut tällä hetkellä, tänä vuonna oon pitänyt oikein hyvää huolta itsestäni, urheillut ja syönyt terveellisesti, tavannut ystäviä ja jaksanut tehdä muutakin kuin istua koneella. Lisäksi elämääni on ehkä tulossa uusi ihminen.. ;)

Ehkä tämä lomailu tekee mulle tosi hyvää. En todellakaan odota koulun alkua innosta puhkuen. Pelkään että siitä se stressiputki taas alkaa. Mut nyt keskityn tähän hetkeen ja koitan herätä tähän päivään hörppäämällä toisen kupin teetä.

Parempaa uutta vuotta kaikille ja voimia taistelussa!