Suklaata!

Olin tänään suklaakasvohoidossa. Vähän oli rentouttavaa. Ja ah mikä tuoksu! Sain lahjakortin sinne, ei mulla muuten olisi moiseen varaa. Oon saanut aika paljon juttuja tehdyksi tänään, mistä oon hirveän ylpeä. Oon myös syönyt hyvin.

Huomenna menen terkalle juttelemaan syömisjutuista. Paino on edelleen aika alhainen, mutta oon sentään parantanut tosi paljon syömisiä. Muutaman kerran olen vain sekoillut. Uskon, että mä vähitellen uskallan nostaa painoakin. Tai lähinnä että se alkaa nousta itsestään kun syöminen vielä tästä vakiintuu. Silti mä ajattelen ihan liikaa laihdutusjuttuja ja skippailen välillä syömisiä muka vahingossa. Vaa'alle pitää mennä päivittäin ja jos paino on noussut, niin se lähinnä harmittaa! Järki sanoo, että se saakin nousta vaikka viisi kiloa (hui!), mutta tunnepuoli alkaa vastustaa jos lukema on vähänkin noususuuntainen. Pitää varmaan laittaa vaaka kohta jäähylle, jos en voi olla kyttäämättä sitä koko ajan.

Hih, nautin tänään PULLAkahvit koulussa! Eipä ole hetkeen pulla eksynyt lautaselleni. ;) Hyvää oli, ihan sellaista kotipullaa. Kohtuullisen "terveellistä", luulisin. Mä syön nykyään hirveän paljon koulussa ja hassua on, etten edes häpeä sitä mitenkään. Oon tajunnut, että syömällä hyvin koulussa en tarvi niin paljon ruokaa kotona. Tulee halvemmaksi. Ja meidän koulussa on ihan jees ruokaa, niin tietenkin sitä kannattaa syödä. Sitten toki jaksaakin paremmin, koulussa on niin inhottavaa olla nälissään.

Ärsyttävää kun mulla on koko ajan jossain mielen pohjalla ahmimisen pelko. Tiedän että oon lopulta aina repsahtanut, vaikka olisi mennyt hyvinkin ja tiedän, että tulen vielä mokaamaankin. Silti se pelottaa aina. Se ahdistus ennen sitä ja masennus sen jälkeen. Aivan kamala yhdistelmä! Hui, toivottavasti tämä hyvä jakso ei loppuisi ihan heti. Hetkittäin jopa nautin elämästä! Ihan kummallista oloa. Viime vuonna olin aika pohjalla.. En tosin syömisten suhteen, mutta tosi masentunut.

Nyt lepäilemään viimein.. Huomenna on onneksi perjantai, taas! :)

Keksiviikko.

Tulipas valaiseva otsikko.

Oon niin tyytyväinen tähän päivään tavallaan. Sellanen kivan rauhallinen olo ollut koko ajan (no, melkeen koko ajan). Hemmetin nopeesti menee nämä viikot. Kohta on taas viikonloppu ja jälleen kerran juhlimista tiedossa! :)

Opiskelut vähän takkuaa ja osittain ihan oman huolimattomuuden takia. Oon välillä aivan liian rento koulun suhteen ja sitten jää asioita hoitamatta. Ei vain kiinnosta tarpeeksi. Ok, ei saisi olla näin välinpitämätön, mutta en mä ainakaan liikaa stressaa. Kovasta stressistä ei seuraa mulle ikinä mitään hyvää. Kunhan mä vain joskus valmistun ja kunhan oon itse kohtuu tyytyväinen suorituksiini. Se saa luvan riittää.

Jätin tänään pitkästä aikaa aamiaisen väliin, kun ei kerta kaikkiaan ollut mitään syötäväksi kelpaavaa enää kaapeissa. Koulussa meillä oli hampurilaislounas, joka maistui kyllä. :P Koulun jälkeen kävin kaupassa ja nyt on taas kivasti terveellistä sapuskaa kotona. Iltapäivällä söin kaksi ruisleipää ja kaksi klementiiniä sekä join kupin teejuomaa. Iltapalaksi jugurttia ja porkkana. Ja teetä vielä piakkoin kupponen. Oikein nätisti oon tänään syönyt ja painokin on pysynyt ihan kivana.

Väsyttää vaan liikaa välillä. Kai se on tämä pimeys tai jotain. Onko ketään muuta väsyttänyt tänä syksynä erityisen paljon?

Sisään ulos.

Voi yök. En tajua nyt yhtään. Kävin tänään uimassa ja oli tosi rentoutunut olo sen jälkeen. Tulin kotiin, söin vähän ja istuin tähän koneelle. Hetken aikaa olin rauhassa, mutta pian otin salmiakkirasian laatikosta ja söin söin söin. Kovia, suolaisia salmiakkeja, jotka sain synttärilahjaksi. Ne pureskeltuani voitelin kaksi hapankorppua ja söin ne hetkessä. Sitten kävin Nutrilett-patukoiden kimppuun. Kuinka hupaisaa onkaan ahmia "laihdutusruokaa".. Kaksi patukkaa vedin ja sitten kiirehdin oksentamaan.

Minkä ihmeen takia? Yleensä jos olen liikkunut hyvin päivän aikana niin ei tee mieli ahmia. Nyt kävi toisin.. Ihan pelottaa, että tämä menee taas ihan mahdottomaksi. Oon syönyt mielestäni ihan riittävästi jo pidemmän aikaa, mutta silti tulee näitä kohtauksia. Ja nytkin mietin mitä voisin vielä ahmia. Säälittävää, todella. Sitä luulee olevansa jo miltei kuivilla, mutta sitten tulee näitä masentavia retkahduksia.

Mulla on ihan sotkuinen kämppä. Ehkä senkin takia haluan vain syömäsekoilla, ettei tarvitsisi siivota. Oon kyllä mestari pakoilemaan kaikkia muka vastenmielisiä juttuja leikkimällä ruuan kanssa. Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo, että haluaisin pois täältä yksinäisestä yksiöstä, jossa teen vain pahaa itselleni. Lisäksi mua ahdistaa koulujutut ja taloudellinen tilanne ja kumppanin puute. Kivasti pari syytä lisää ahmia. Ja ahdistua lisää.

Inhottava olen. Kunpa voisin olla hetken aikaa joku muu.

Sujuu.

Perjantai, ihanaa. Huomenna on kivat juhlat tiedossa. Hyvä fiilis, oikeesti!

Oon syönyt hyvää ravintolaruokaa, leivoksen ja karkkia, jotka EIVÄT johtaneet ahmimiseen! Loistavaa, menee niin hyvin taas että en voi olla kuin tyytyväinen tähän kaikkeen.

Eilen melkein kuolin hammaslääkärissä ja päätin etten ikinä enää oksenna. Jälleen yksi päätös, jälleen uusi yritys kohti parempia oloja. En aio ladata liikaa odotuksia, mutten aio myöskään antaa periksi! Kaikki hyvin toistaiseksi, huomista murehditaan sitten huomenna.

Ähky.

Oon syönyt tänään taas kaksi lämmintä ateriaa. Ok, niin kai pitääkin. Äsken söin munakasta ja tofukastiketta ja pari hapankorppua. Mutta.. oon täynnä! Lihon! Paisun! :(

Ok, eihän se noin mene. Mut silti, en tykkää mahastani kun se on täynnä. Piste. Silti pitää syödä, koska pitäisi muka lihoa. En halua! Painoin aamulla xx kiloa, taas. Ei se niin helposti ylös menekään, vaikka sunnuntaina ratkesin kunnolla ahmimaan. Se oli aika jännää ahmimista. Pureskelin hyvin ja oksensin hyvin. Ei mitään päätöntä lappaamista. Silti oli vähän luuseri olo sen jälkeen.. Lähinnä kun jäi monta asiaa ruokasekoilun takia tekemättä. Tosin kyseessä oli muutenkin krapulapäivä (siitä varmaan johtui ahmiminenkin..), joten enpä varmaan joka tapauksessa olisi saanut ihmeitä aikaan.

Mutta eilispäivä meni taas oikein kivasti ja tänään sama juttu, kunhan tämä maha nyt laskisi vähitellen! Haluaisin mennä vain nukkumaan, mutta pakko yrittää lukea tenttiin. Kiireinen viikko menossa..

Yök. Ällö olo oikeasti.

Tylsyys ja paksuus.

Olen tylsistynyt! Perjantai-ilta eikä mitään tekemistä. En kyllä jaksaisikaan mitään ihmeellistä tehdä, mutta silti ottaa päähän tämä tyhjäntoimitus.

Olen syönyt tänään yhden pizzan, n. 260 g irtokarkkia, aamupalan, myslipatukan ja kaksi hapankorppua. Ei tuossa järjestyksessä tosin. ;) Ihan siivosti olen syönyt tosin, ei ahmimista. Paksu olo vain. Oon ihan hiton väsynyt jotenkin. Onneksi saa levähtää pari päivää.

Lainasin tuon Lupa syödä -kirjan. Suosittelen. Haluaisin ostaa sen omaksikin. Valaisee niin monia asioita ja takoo järkeä päähän.

Oon nyt hetken aikaa jo syönyt melko huolettomasti ja olokin on parempi! Ei ole tehnyt mieli ahmia ja säännöllinen syöminen auttaa jaksamaan. Painossa ei ole vielä muutosta tapahtunut, mutta syömisessä siis paljonkin. Kai mun pitää olla hirveän tyytyväinen itseeni.

Kylmyys.

Hyi kun on kylmä. Taidan vähän vihata talvea. Nyt jo.

Juon tässä vettä ja koitan olla syömättä loppuillan. En mä tiedä miksi, mun tavoitteenahan oli saada lisää painoa.. Tällä tyylillä sitä saa odotella. Maanantaina oli vielä luottavainen olo tämän lihomisen suhteen, mutta nyt alan näköjään jänistää.

Oon mä syönyt, aika paljonkin. Jossain vaiheessa päivää menee kuitenkin jarru päälle ja kalorikammo iskee. Iltaisin on liian helppoa olla syömättä.

Mä tarvitsisin oikeasti varmaan jotain ihan muuta ajateltavaa. Mun pitäisi varmaan ihastua tai jotain. Olisi niin ihanaa unohtaa syöminen ainakin välillä ja antaa sen hoitua itsestään. Haluan pitää vapaapäivän häröilystä!

Lihotusta.

Ohhoh, oon syönyt tänään kaksi lämmintä ateriaa. Muutenkin tuntuu, etten ole muuta tehnytkään kuin pistellyt poskeeni jotain. Yritän ajatella, että mä saan syödä ja mun pitää syödä! Silti ahdistaa välillä, jos maha tuntuu vähänkin täydeltä. Päivällisen jälkeen oli lievästi ähky olo, vaikka en edes hirmuisesti syönyt. Mieleen hiipi oksentaminenkin, mutta sitä en sentään tehnyt. Lepäilin vain hetken ja kyllähän se olo siitä vähitellen keveni.

Söin 45 g suklaapatukan tänään. Se vähän pyörii mielessä välillä, mutta positiivista että pystyin tyytymään noinkin "pieneen" herkkuun.

Oikein kivasti mennyt siis tämä päivä. Koulussa otin tosin vähän liikaa ruokaa enkä sitten saanut kaikkea syötyä ja jouduin kaatamaan pois. Mua hävettää aina heittää ruokaa menemään muiden nähden. Ei se edes ollut iso annos, mutta mä syön niin hitaasti että en yksinkertaisesti ehdi pureskelemaan aina kaikkea kovin lyhyessä ajassa. Enkä missään nimessä halua hotkia! En uskaltanut myöskään ottaa salaatinkastiketta. Ehkä vielä joskus. Mikähän siinäkin on niin pelottavaa?

Oon sen sijaan juonut kaksi lasillista piimää, mikä on tosi positiivista.

En pidä enää ruokapäiväkirjaa, mikä on kyllä helpotus. Välillä lasken huvikseni kalorit ja jaksan ihmetellä, miten paljon mun muka pitäisi oikeasti syödä. Kun tuntuu, että syön välillä ihan hirveästi, mutta sekään ei aina ole tarpeeksi.

Enkä mä vieläkään ole ihan varma haluanko lihoa.

5 kg.

Oon nyt ajatellut, että mun olisi hyvä lihoa sellaiset viisi kiloa. En mä uskalla olla tässä painossa, en mä jaksa olla näin alipainoinen. Haluan olla hoikka, mutta haluan myös syödä kunnolla, että jaksan liikkua ja opiskella ja ennen kaikkea elää! Oon kyllästynyt olemaan väsynyt ja paleleva.

Ja pelkään bulimiaa niin hemmetisti. En vittu halua enää ahmia enkä oksentaa ikinä!

Terkan kanssa juteltiin vähän ateriarytmistä ja erilaisista ruokavaihtoehdoista. Seuraaviin juttuihin voisin jatkossa panostaa:

1. Koulussa syön kunnollisen lounaan, ettei tarvitse heti kohta nähdä taas nälkää.

2. Jos on pitkä päivä, otan mukaan pieniä välipaloja, esim. hedelmiä ja myslipatukoita.

3. Yritän syödä taas juustoa leivän päällä.

4. Juon piimää päivittäin (!).

5. Käytän kasviöljyä ruuanlaitossa ja salaatin kanssa kastiketta.

6. Syön päivittäin vähän pähkinöitä.

7. Yritän syödä välillä herkkuja, jos tekee mieli. Etten lopulta ahmisi hillittömiä määriä..

8. Tottelen nälkää!


Sitten vielä omat varokeinot käyttöön:

1. En syö vaaleaa leipää/pastaa/riisiä.

2. Juon kouluruokailussa vettä.

3. En osta muroja/mysliä. (Ahmimisriski!)

4. Pidän huolen, että kotoa löytyy hedelmiä ja vihanneksia AINA.

5. Juon paljon teetä.

6. Juon paljon vettä.

7. Jos mahdollista, menen lepäämään syömisen jälkeen. Varsinkin jos tuntuu, että syöminen saattaisi luisua ahminnaksi.

8. Illalla pitää syödä kevyesti, ei nukkumiseen vaadita paljoa energiaa.

9. Liikun, liikun, liikun!


Huoh. Saa nähdä miten käy. Olisi niin hienoa saada syömiset viimeinkin tasapainoon ja voisin keskittyä aivan toisiin juttuihin! Alkaa toden teolla kyllästyttää jatkuva ruuan ajattelu ja aterioiden suunnittelu. Pelottaa vain.. Jos mun elämä ei olekaan tämän parantumisyrityksen arvoinen? Jos huomaan, ettei mulla oikeastaan ole mitään syytä olla hyvä itselleni? On vain tyhjyys ja toivottomuus, kunnes vallan saa jälleen ajatus: yhtä hyvin voin ahmia tai paastota.

Ei, haluan uskoa parempiin aikoihin. Nyt tai ei koskaan.

Aion uskaltaa.

Tykkään musta.

Tämä päivä oli hyvä. Ei mitenkään erikoinen, mutta hyvä. Huomenna lähdenkin kotiin levähtämään.

Kirjoitin aamulla ennen töihin lähtöä lapun itselleni pöydälle. Siinä kehoitin itseäni jumppaamaan tänään vähän ja syömään terveellisesti. Tein molempia! Aamulla mulla oli muutenkin hillitön parantumisen palo päällä. Haluan voida hyvin. Mun pitäisi vain oppia kuuntelemaan itseäni ja tajuamaan mitä oikeasti tarvitsen.

Oon aivan liian rauhaton nykyään. Teen vain asioita ja nukun ja syön välillä. Miksi on niin vaikeaa joskus pysähtyä kaiken keskellä? Olla hetki hiljaa ja antaa mielen levätä. Niin kiire ei ikinä voi olla, ettei tällaista pientä hetkeä saa päivään mahtumaan.

Söin tänään ison korvapuustin! Mulle tarjottiin se, piti ottaa. Söin lisäksi pitkästä aikaa lämpimän lounaan, joka oli keittoa ja ruisleipää. Lisäksi olen nauttinut puuroa, hedelmiä, vihanneksia ja vadelmakeittoa. Kuinka terveellistä!

Onnea minä. Joskus pitää vähän tykätä itsestään, tänään oli sellainen päivä.

Kipeys.

Tänään(kin) bulimia vei voiton. Olin aivan hemmetin väsynyt ja en voinut muuta kuin ahmia. En tajua. Miksi en mennyt vain lepäämään hetkeksi? Onko mun ihan pakko käsitellä kaikkea ruuan kautta?

Mulla on todella turvaton olo. Pelkään oikeasti, että on vain ajan kysymys, koska tämä sh vie minut kokonaan. Olen niin heikko nyt. Ja yksinäinen. Haluaisin vanhempien luokse. Ehkä menenkin viikonlopuksi. Siellä olen ainakin varmasti turvassa. Itseltäni.

Huoh. Tämän illan piti olla rentouttava, mutta toisin kävi. Olen todella pettynyt itseeni ja kaikkeen. Ei tämän ruhon kanssa voi elää.

Vaaka.

Ostin tänään vaa'an. Tosi fiksu veto, tuhannesti onnea vaan mulle. Mut nyt ei tarvi ainakaan pelätä lihoneensa kauheesti, kun voi aina tarkistaa tilanteen.

Huh. Vähän kyllä pelottaa. Onneksi kaupassa oli tosi vähän ihmisiä, kun kävin mokoman ostamassa. Kassalla oli joku nuori tyttö, joka taatusti ajatteli mun olevan syömishäiriöinen. Onneksi tosiaan en törmännyt kehenkään tuttuun. Kotiin tultuani tietysti punnitsin heti itseni ja lukema oli aika yllättävän ok. Maha vaan tuntuu välillä niin turvonneelta, että inhottaa.

Mä haluan parantua. Tosissani. Mä en halua laihtua olemattomiin, mutta vielä vähemmän haluan jatkaa tätä bulimista touhua. Jos ahmin, mun on pakko oksentaa. En kestä paisunutta oloa. Jos olen laiha, ahmimisesta ei tule niin pahaa morkkista, sen jälkeen on helpompi päästä jaloilleen. Siksi on turvallista olla alipainoinen. Pelkään sitä, että painon noustessa se ei noin vaan pysähdykään "normaaliksi", vaan jatkaa nousuaan ja lopulta inhoan itseäni niin paljon, että millään ei ole mitään väliä ja syön itseni aivan muodottomaksi. Tiedän tavallaan, etten varmaankaan tule ikinä kärsimään ylipainosta, mutta bulimia on saanut mut pelkäämään ruokaa ja kiloja aivan uudella tavalla. Se on aivan kamalaa, kun se kohtaus tulee, ettei pysty ollenkaan lopettamaan syömistään. Aivan kuin olisin joku muu. Itseinho on jälkeenpäin huipussaan. Vielä jos oksentaminenkaan ei onnistu, niin ollaan aika pohjalla.

Pelkään siis bulimiaa. Hemmetisti. Tiedän varsin hyvin, että laihdutus ei ole hyvä keino ehkäistä ahmimista. Päinvastoin. Mutta myönnetään, on se jotenkin hienoa olla laiha. Mä en tajua mikä siinä vetoaa, mutta onhan se tärkeää, että pitää kropastaan. Mä en ihaile sairaalloista laihuutta, mutta sopiva laihuus on mun mielestä kaunista. Laihtuminen selkeyttää kivasti esim. kasvonpiirteitä ja en olisi ikinä uskonut, että jalkani olisivat joskus näinkin kapeat. Huoh, olenpa pinnallinen. Mutta mä en oikein ole ikinä tykännyt paljoa mun ulkonäöstä. Nyt mussa on sentään jotain ainakin omasta mielestäni kaunista.

Bulimia ja anoreksia ruokkivat toisiaan ja pelkään, että kadotan vallan itseni tämän kaiken keskelle. Mä haluan elää, olla terve, syödä normaalisti, tykätä syömisestä. Mä EN halua olla nälässä, huolestuttaa läheisiä, pakottaa itseäni liikkumaan vain polttaakseni kaloreita. En halua ahmia ja pistää aina uudelleen sormia kurkkuun. Aina muka viimeisen kerran. Tänään vielä ja sit lopetan.

Jotain hyvää: en laske kaloreita. Tai toki mä suurinpiirtein mietin syömieni ruokien energiamääriä, mutta en merkitse niitä ylös. Pidän ruokapäiväkirjaa, mutta toistaiseksi kalorit ovat saaneet olla rauhassa. Toivottavasti näin on jatkossakin..

Kun en mä oikeasti haluaisi laihtua kuin muutaman kilon. Sitten olisin sopiva. Bmi olisi noin 16. En vaan tajua, miten voin ikinä pysyä tuossa painossa ahmimatta välillä. Mutta kun en halua ahmia. Onko tämä nyt oikeasti tätä koko elämä, jos en suostu lihomaan?

En tajua, miten ikinä jouduin tähän suohon. Äiti auta.