En tunne minua.

Kolme yövuoroa takana ja nyt saan nauttia vapaapäivistä. Sataa kovasti ja lokki näykkii kadulla pulunraatoa. Itse söin lautasellisen puuroa ja valmistaudun shoppailureissuun. Väsyttää liikaa, jälleen kerran, mut enköhän tästä piristy. Irrallinen olo, en haluaisi olla näin erilläni kaikista muista. Toisaalta en tiedä osaisinko olla yhteydessä kehenkään, kunnolla. Pelkäänpä, että mun täytyy viimein yrittää opetella tuntemaan itseni. Pysähtyä, kuunnella, olla aivan rauhassa itseni kanssa. En saa säntäillä ympäriinsä, takertua liikaa fyysisiin toimintoihin enkä varsinkaan lohduttautua ruualla. En vaan enää voi. Mä en voi enää kiertää tätä samaa kehää kuukaudesta toiseen.

Tän täytyy muuttua, koska en enää tunne minua.

Samaan pisteeseen.

Repsu taas. Karkkia, jugurttia, hapankorppua, juustoa. Jeij! Hieno homma. Taputtakaa kaikki mua päälaelle ja hymyilkää leveästi. Oon ylittänyt itseni jälleen kerran. HUH. Koska vitussa tää loppuu? Ei oikeesti varmaan ikinä. Mä haluisin nyt toisen syliin ja turvaan itseltäni. Mut oon yksin ja vetäydyn, välttelen muita ja tuhoudun. Mieluiten mä nukun. Nytkin tahtoisin, mut pelkään etten pystykään. Makaan vain lamaantuneena ja luovuttaneena. Kunpa osaisin edes itkeä. Se oikeesti helpottaa. Ja soittaisin sulle, mut enpä uskalla. Oon niin rajoittunut, mulla on niin vähän vaikka voisi olla paljon.

Onneksi huominen on täynnä ohjelmaa. Kivaa sellaista. Ehkä jaksan.

Pidän itselleni seuraa.

Heh, suunnitelmissa oli mennä jumppaan eilen illalla. En sitten jaksanut millään. Söin ja menin nukkumaan ja nukuin 12 TUNTIA putkeen! Olin tosiaankin vähäsen väsynyt. Nyt aamulla kävin sit juoksemassa ja vähän lihaskuntoa päälle. Kohta pirteänä töihin.. Olo on ihan ok, syöminen sujuu älyttömän ihmeen hyvin! Viikonloppuna sain nauttia auringosta ihanien ystävien seurassa ja sitten yöllä vähän muustakin erään henkilön kanssa. Hauska tyyppi, mut mua pelottaa et koska se alkaa kunnol kysellä kaikkee henk.kohtasta. En ihmettele jos pian alkaakin, ollaanhan me oltu jo jonkin aikaa tässä ihme suhteessa. Huhh, miksi täytyy aina palata menneeseen, mä olin ihan eri ihminen silloin. En haluais muistella sitä. Sitä ettei oikein ollut MITÄÄN.

Mulla on ulkonäkökompleksi. En tiedä pitäiskö mun meikata paljon ja pukeutua naisellisesti vai sitten olla ihan luonnonlapsena mihin oon tottunut. Tietty sit aina laittaudun jos ulos meen illalla tms. Hiukset on kans ainainen tuskailun aihe. Joko ne on järkyttävän hyvin (tosi harvoin) tai sit niitä saa jatkuvasti kohentaa ja kirota. Sit kun nää suostuis ees kasvamaan vähän nopeampaa. Haluan pitkät hiukset, jollaisia mulla ei oo hetkeen ollutkaan. Heh, niitä odotellessa.

Näin pinnallinen olen tänään. :P

Väsytys.

Käväisin porukoilla ja ei hyvin mennyt - jäin yksin kotiin ja ahmin kuin hullu. Olin hirveän pettynyt itseeni ja ikävää kun muutkin saivat osansa mun pahasta olosta.. En mä näistä osaa meinaan puhua, oikein kellekään. Noh, nyt oon takas omillani ja ehkä hieman paremmassa turvassa, toivoisin näin. Oon kohta lähdössä juoksemaan kaverin kanssa ja huomenna palailen töihin. Ihanan kesäistä, mutta oisinpa vähän pirteämpi et jaksaisin ehkä tehdäkin jotain.. Ostin vitamiineja et jospa auttais.

Tein tänään soijarouhe-makaronilaatikkoa ja ihan hyvää tuli. :) Kävin muutenkin kaupassa ostamassa kaikkea hyvää ja ravitsevaa. Koitan nyt tosissani tsempata syömisen suhteen. Ois kiva ihan vähäsen laihtua, että kehtaa bikineissäkin täs vielä olla. Rakastan mekkoja ja hameita ja muita kesähepeneitä, joita aion kyllä sinnikkäästi tänä kesänä pitää! Sit festareille pitäis miettiä joku jännä lookki. Varmaan mekkoon ainakin kallistun. :)

Pitkästä aikaa vähän syömisiä:

Aamupala (n. klo 8.30-10):
kp teetä
kaurapuuroa maitoon + hunajasilmä
hapankorppu + margariinia + 2 palaa juustoa
Piltti

Lounas (klo 13):
makaronilaatikkoa + ketsuppia
tomaatti
ruisleipä + tuorejuustoa

Välipala (klo 15):
kp teetä
Alpro Soya -jugurtti

Välipala (klo 18):
hapankorppu + tuorejuustoa

Iltapala (klo 19):
makaronilaatikkoa + ketsuppia

Iltapala II (klo 21):
Soya-jugurtti, jossa auringonkukansiemeniä