Ajatuksia.

Oon ihan ok. Ahdistaa vain, ja vituttaa, ja inhottaa tämä naama ja kroppa. Pelottaa, et koska tuun siihen pisteeseen etten jaksa välittää ja sit ahdan vaan ruokaa sisääni, kaikkea mistä salaa "haaveilen". Oon ahminut tän vuoden puolella vaan kerran (!), mikä on ihan sairaan upea saavutus mulle. Pitänyt kiirettä tuon yhden miehen kanssa. ;) Pelkään vain et menetän sen koska tahansa. Hei haloo, kuka nyt mua jaksaa kattella paria viikkoa kauempaa? En oo ikinä seurustellut ja saas nähä tuleeko asiaan koskaan ees muutosta. Kaikki vaan tuntuu niin vitun vaikeelta tälläkin hetkellä. En pysty olemaan rauhassa ja antaa asioiden mennä omia ratojaan. Koko ajan sellanen epämukava ahdistus päällä. Sit ihan päivittäin ajattelen synkästi, että tää mun elämä on menossa just yhteen suuntaan, vaikka kuinka yritän uskoa ja toivoa ja rakastaa. Lohdutonta.

Tää mies on aivan ihana. Mä haluan uskoa että se välittää. Oon ihan solmussa ja pinteessä ja kierteellä tän asian suhteen. Sit mua huolestuttaa, kun ajattelen ihan liikaa et miten "ihanaa" ois ostaa kasoittain ahmimisruokaa ja sit antaa mennä vaan. Voi hyvää päivää, on mullakin haaveet.. Sairasta tää.. elämä.