Ahistaa.

Torstaina mua ahdisti yks juttu tosi paljon. Niinpä mä ahmin, aloin tehdä sitä melkein tiedostamatta (hui), sitten yhtäkkiä tajusin etten voikaan oksentaa yhden jutun takia. Aika seinään loppui se ahmiminen, mut silti jatkoin hetken päästä syömistä ja olin lopulta ihan pallo. Ahdisti niin paljon (hyvä hoitaa ahdistusta ahmimalla kun se vaan pahenee), että lähdin sitten juoksemaan. Ei ollut kovin nautinnollista juosta vatsa täynnä ja kipeänä, mutta vähän ehkä olo helpottui.

Mun pelastus oli sitten seuraava päivä, jolloin kaikki meni ihan hienosti. :) Kävin täl kertaa normaalisti lenkillä ja oli aivan ihanaa. Illalla sitten baariin ja pikaruokalan kautta kotiin. Vähän harmittaa kun tänään luultavasti sama edessä. Mut en mä juonut niin paljoa kuin yleensä et muistan jopa kaiken hyvin. Juominen vaan.. rentouttaa ja oon kai jollain asteella siihen koukussa. Paitsi yöllä iski sellanen vitutus ja halu kuolla että en haluais ihan heti samanlaista oloa. Oon kyllä täs koko ajan vähentelemässä tota alkon käyttöä, kun välillä ollut ihan hallitsematonta se. Eikä näillä rahoilla muuten ryypätäkään. Eikä ahmita.

Vois vaan elämä olla hetken aikaa edes helppoa ja kivaa.. Sitä mä arvostaisin nyt.