Tylsää elämää, mutta kun on tää armoton kierre päällä. Nukuttaa vain hemmetisti, aina paitsi tietysti yöllä. Pyörin vain levottomana ja aamulla peilistä tuijottaa vanhat ja väsyneet kasvot. Mä olisin lähtenyt tänään lenkille, ihan oikeasti, mutta sitten syvennyin lukemaan Potteria ja pian uni kutsui tavalliseen tapaansa niiin vetovoimaisesti. Huomenna uusi yritys. Tää kroppa kaipaa nyt kipeästi urheilua.
Syönyt oon vähän liikaa ja hassusti. Maha ei tykkää. Nyt koitan olla sille armollisempi. Positiivista on, etten ole oksentanut taas hetkeen eli en myöskään ole ahtanut itseeni tolkuttomia määriä ruokaa. Suunta on siis ok, vähän hiomista vain ja ehkä mä olen pian itseni herra. Pitkästä aikaa..
Mua vaivaa hieman eräs ihminen. Kun ajattelen sitä ehkä vähän liikaa.. Aivan liikaa.. Kai oon vain niin yksinäinen koko ajan. Salaa toivon, että tää hlö ottais yhteyttä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
saanko lintää sut blogiini? ;>
Lähetä kommentti