Ahmin tänään joten se siitä hyvän olon viikosta.. Siis mun piti oikeesti mennä tänään jumppaan pitkästä aikaa ja luulin jo selviäväni sinne asti, mut sitten mä fiksuna tyttönä jäin kotiin SYÖMÄÄN! Siis mitä ihmettä, miksi teen tätä itselleni..
Ihan sama mitä yritän, kaikki päättyy kuitenkin aina samaan vanhaan. Mulla meni välillä niin hyvin, mutta pelkään että oon kohta yhä pahemmin sairaudessa kiinni. En mä halunnut tätä ikinä, tää vain jotenkin hiipi mun taakse ja lukitsi mut itseensä. Pääseekö tästä oikeasti ikinä eroon? Kun tuntuu, että voimat vaan vähenee koko ajan.. Samalla kaikki muuttuu vaikeammaksi.
Blah. Huomenna tosiaankin se punnitus, voi vittu.. Baariinkin pitäisi illalla. Ihanaa, mutta kiva mennä ihan turvonneena. En syö kyllä huomenna paljon mitään! Juon vaan hirmuisesti. Piste. (Taas näitä tosi fiksuja päätöksiä, jotka aina nykyään kaatuvat..)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti