Repsu taas. Karkkia, jugurttia, hapankorppua, juustoa. Jeij! Hieno homma. Taputtakaa kaikki mua päälaelle ja hymyilkää leveästi. Oon ylittänyt itseni jälleen kerran. HUH. Koska vitussa tää loppuu? Ei oikeesti varmaan ikinä. Mä haluisin nyt toisen syliin ja turvaan itseltäni. Mut oon yksin ja vetäydyn, välttelen muita ja tuhoudun. Mieluiten mä nukun. Nytkin tahtoisin, mut pelkään etten pystykään. Makaan vain lamaantuneena ja luovuttaneena. Kunpa osaisin edes itkeä. Se oikeesti helpottaa. Ja soittaisin sulle, mut enpä uskalla. Oon niin rajoittunut, mulla on niin vähän vaikka voisi olla paljon.
Onneksi huominen on täynnä ohjelmaa. Kivaa sellaista. Ehkä jaksan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti