Kolme yövuoroa takana ja nyt saan nauttia vapaapäivistä. Sataa kovasti ja lokki näykkii kadulla pulunraatoa. Itse söin lautasellisen puuroa ja valmistaudun shoppailureissuun. Väsyttää liikaa, jälleen kerran, mut enköhän tästä piristy. Irrallinen olo, en haluaisi olla näin erilläni kaikista muista. Toisaalta en tiedä osaisinko olla yhteydessä kehenkään, kunnolla. Pelkäänpä, että mun täytyy viimein yrittää opetella tuntemaan itseni. Pysähtyä, kuunnella, olla aivan rauhassa itseni kanssa. En saa säntäillä ympäriinsä, takertua liikaa fyysisiin toimintoihin enkä varsinkaan lohduttautua ruualla. En vaan enää voi. Mä en voi enää kiertää tätä samaa kehää kuukaudesta toiseen.
Tän täytyy muuttua, koska en enää tunne minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti