Voi yök. En tajua nyt yhtään. Kävin tänään uimassa ja oli tosi rentoutunut olo sen jälkeen. Tulin kotiin, söin vähän ja istuin tähän koneelle. Hetken aikaa olin rauhassa, mutta pian otin salmiakkirasian laatikosta ja söin söin söin. Kovia, suolaisia salmiakkeja, jotka sain synttärilahjaksi. Ne pureskeltuani voitelin kaksi hapankorppua ja söin ne hetkessä. Sitten kävin Nutrilett-patukoiden kimppuun. Kuinka hupaisaa onkaan ahmia "laihdutusruokaa".. Kaksi patukkaa vedin ja sitten kiirehdin oksentamaan.
Minkä ihmeen takia? Yleensä jos olen liikkunut hyvin päivän aikana niin ei tee mieli ahmia. Nyt kävi toisin.. Ihan pelottaa, että tämä menee taas ihan mahdottomaksi. Oon syönyt mielestäni ihan riittävästi jo pidemmän aikaa, mutta silti tulee näitä kohtauksia. Ja nytkin mietin mitä voisin vielä ahmia. Säälittävää, todella. Sitä luulee olevansa jo miltei kuivilla, mutta sitten tulee näitä masentavia retkahduksia.
Mulla on ihan sotkuinen kämppä. Ehkä senkin takia haluan vain syömäsekoilla, ettei tarvitsisi siivota. Oon kyllä mestari pakoilemaan kaikkia muka vastenmielisiä juttuja leikkimällä ruuan kanssa. Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo, että haluaisin pois täältä yksinäisestä yksiöstä, jossa teen vain pahaa itselleni. Lisäksi mua ahdistaa koulujutut ja taloudellinen tilanne ja kumppanin puute. Kivasti pari syytä lisää ahmia. Ja ahdistua lisää.
Inhottava olen. Kunpa voisin olla hetken aikaa joku muu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Takapakkia tulee kaikille, aina. Siltä ei voi välttyä. Mutta joka kerta on aina enemmän ja enemmän voimia taistella. Kun tiiät että oot kerran päässyt "kuiville", niin tiiät että on mahdollista voittaa se peikko taas uudestaan. Voimia *hali*
Komppaan sun ajatuksia. Koita jaksella...
Lähetä kommentti